Australia, Finally

Minä, tietokone ja aikaa. Vihdoin! Tuntuu että Kanadasta lähön jälkeen oon vaan kiitäny pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja vaikka blogaus onkin pyöriny mielessä ihan tosissaan, sille ei oo vaan tuntunu löytyvän sopivaa rakoo tai tarpeeks aikaa. Mut parempi myöhään kun ei millonkaan eikö vaan! Mä skippaan tästä postauksesta Suomi-vierailun ja palaan siihen jonkun #throwback-tekstin myötä myöhemmin, nyt mennään suoraan itse asiaan eli Australiaan.

Yhden asian haluan Suomesta mainita, kiitos paljon kaikille jotka tuli antaan kommenttia mun blogista! Oli ihana kuulla ihania kommentteja ihanilta tyypeiltä, moti kirjottaa kasvaa silmissä! Kia kiittää ja kumartaa :-)

Oon nyt ollu seikkailemassa eteläisellä pallonpuoliskolla viikon verran, ja tässä ajassa on kerenny tapahtuun niin paljon! Tuntuu että oisin ollu täällä helposti jo ainakin kuukauden haha. Australiaan saapuminen suju ihan kivuttomasti, lentokoneen vaihdot Pariisissa ja Kuala Lumpurissa ei ollu mikään ongelma (kiitos hyvän seuran, terkkuja Helmille Balille!) ja hostellikin löyty Sydneystä ekalla yrittämällä. Miinusta saa mun kadonnut rinkka, joka ei tähänkään päivään mennessä oo saapunu perille... Oon soitellu lentoyhtiölle ja kyselly mikä on meininki, vastaus oli että mun kamat on lähteny Pariisista ja nyt ne on kai ehkä toivottavasti jossain Malesiassa... Alan tässä jo luopuun toivosta, onneks oon saanu lainaa Anskun vaatteita ja Anskun työkaveri ja pomo on lahjottanu/lainannu mulle niiden vanhoja vaatteita. En vois olla kiitollisempi kaikille, miten ystävällisiä ihmiset voikaan olla tälläselle hyväntekeväisyyskohteelle! Nyt vaan ootellaan, josko se reppu löytäis tiensä perille ja jos ei, niin sit ei auta muu kun alkaa shoppaileen uusia kamoja ihan urakalla. Toisaalta, mä lensin Pariisista eteenpän Maleysian Airlinesillä, joten ehkä pitää olla vaan kiitollinen että se oli pelkkä rinkka joka katos koko koneen sijasta :-D

Mä olin Sydneyssä yhen yön hostellissa, keskiviikosta torstaihin, eikä mun huono tuuri loppunu siihen. Raahauduin kuolemanväsyneenä ennaltavarattuun kuuden hengen tyttödormiin ja suunnilleen siltä seisomalta menin nukkumaan. Kaikki meni ihan smoothisti siihen asti kunnes joku enemmän tai vähemmän känninen pimu englannista päätti raahata itelleen yöseuraa tottakai mun punkan viereiseen petiin :-D Vähän aikaa mä sitä kiherrystä kuuntelin ennenkun painelin suosiolla kone kainalossa alakerran oleskelutilaan 3.30 aamulla selaileen Facebookkia toisen ranskalaisen tytön kanssa. About tunnin päästä uskallettiin hiipiä takasin ja luojan kiitos pariskunta oli siihen mennessä jo sammunu ja mä pääsin takasin unille. Torstaina hyppäsin  junaan kohti Sconea ja Anskun tänhetkistä työpaikkaa. Mulla oli aamupäivällä kivasti aikaa pyöriä juna-assan lähellä ennen junan starttia, ja sain napattua sieltä matkaan pari kuvaa.

 Me ollaan Anskun kaa tunnettu lukion tokalta luokalta lähtien. Kaikki alko Moilasen UE2-kurssin eturivin penkeillä, jossa oli kurssin alussa ainoot vapaat paikat (eihän sinne muuten mennä) ja me päädyttiin istuun vierekkäin. Siinä tutustuttiin pikkuhiljaa ja siitä eteenpäin ollaan käyty enemmän tai vähemmän tasaseen tahtiin kahvilla vaihtamassa kuulumisia ja juoruja. Ansku on yks niistä ihmisistä ketä mä ihailen ihan kauheesti; määrätietonen, vahva, kiltti, ahkera ja hauska, joka tietää tasan missä mennään ja millon. Monet kerrat Ansku on muakin tsempannu ihan uskomattomalla tavalla, josta en voi olla muutakun kiitollinen. Puhumattakaan tästä Australia-jutusta! Mä oisin suoraansanottuna niin syvässä kusessa jos Ansku ei ois auttanu mua kaikkien käytännön asioiden kanssa :-D Parempaa matkaseuraa ei tänne vois toivoo, haleja Anskulle <3

Tulin siis tänne farmille vähän yli viikko sit, jossa Ansku on nyt ollu töissä parisen kuukautta. Farmilla on erillinen pieni talo työtekijöille, joten mä mahduin kivasti Anskun ja toisen englantilaisen tytön kaa samoille paikoille eikä tarvinnu sen enempää murhetia majottumista. Täällä on töissä kahden alan työntekijöitä; talli-/hevosihmiset (käytännössä Ansku) ja sit navettaihmiset. Hevosia täällä on kolme, joita paikan pomo ratsastaa harrastuksena GP-tasolla (ihan perus sunnuntaiharrastus ratsastella Australian parhaalla tasolla...) ja maitokarjaa n. 1300 lehmänpään verran. Mä oon päässy autteleen täällä molemmilla puolilla, välillä tallilla ja välillä navetassa. Ansku tekee pääasiassa pelkästään tallitöitä hevosten kanssa, joten mä vaan juoksen molempia puolia välillä Anskun kaa ja välillä yksin. Mä palaan tähän farmiin vähän tarkemmin myöhemmin, kun oon saanu otettua julkasukelposia kuvia mitä laittaa tekstien väliin haha :-D Viime viikonloppuna Sconessa oli ratsastuskisat ja mä pääsin sinnekin töihin, kanttiiniin myymään teetä, kahvia, kurpitsakeittoo summuita, joten on tässä kiirettä pitäny ihan mukavasti! 

Viikolliseen Australiaa on siis mahtunu seikkailua Sydneyssä, hevostenhoitoa, paskanlappausta, kahvilahommia, vasikoiden juottoo, pubireissuja, navetan kuurausta, siivousta, ihania maisemia, auringonnousuja ja on tässä keretty tekeen jo yks roadtrippikin! Siitä lisää seuraavassa postauksessa :-)