Mulla on päällä joku kirjottajan blokki. Oon nyt istunu tässä koneen äärellä jo hyvän tovin, kursori kärsimättömästi vilkkuen ja miettiny mitä loruja mä saisin tänään sävellettyä tänne blogiin. Mun sisäinen Mozart ei todellakaan oo ollu viime aikoina ihan parhaimmassa vireessä.
Huomasin viime postausta kirjoittaessa, että tein sitä vähän väkisin. Väkisin kirjottelin sitä sun tätä, ihan vaan että saisin sen postauksen nyt kirjotettua ja postauttua. En tiiä välittykö se sinne ruudun toiselle puolelle (toivottavasti ei ainakaan kauheen pahasti!), mut se jäi kalvaan mun omaa mieltä. Haluisin et tää kirjottaminen onnistuis samalla tavalla kun Kanada-aikana, helposti ja luontevasti, eikä sellanen pakko-saada-tää-alta-pois-fiilis niskassa, mikä valitettavan usein välittyy sit sinne rivien väliin. Nytkin kun avasin koneen, mietin miten pitäis jo kirjottaa uutta tekstiä ja pitäis ehkä ottaa uusia kuvia ja pitäis keksiä jotain mielenkiintosta kirjotettavaa.
Viime aikoina koko blogaaminen on ollu jotenkin tosi nihkeetä, sellasta läksyt-heti-koulun-jälkeen-tekemistä, minkä sä teet mut et oikeestaan nauti siitä ihan kauheesti. Näppäimistö tuntuu tahmeelta ja kirjottelu on ollu lähinnä "eilen tehtiin tätä ja huomenna tota"-kerrontaa, eikä niitä oikeita fiiliksiä ja kuulumisia, ja (ainakin mun mielestä) hauskoja/mielenkiintosia juttuja mitä musta irtos aikasemmin. Ja mikä turhauttavinta, mä en tiiä mistä tää johtuu. Ehkä mun kirjotteluväli on kasvanu liian väljäks jollon mun luova hulluuskin on päässy väljähtää pahemman kerran.
Älkääkä nyt käsittäkö väärin, mä tykkään ja haluan pitää blogia! Oon ylpee mun omasta työstä tän sivun eteen ja kaikista kuvista mitä oon ottanu ja teksteistä jotain oon kirjottanu, miten ihana oli kuulla Suomessakin niitä positiivisia kommentteja tästä touhusta, kiitos vielä niistä :-) Muutamat jopa ihan erikseen pyysi että jatkaisin kirjottelua täältä, mikä tuntuu vielä paremmalta. Mut samalla, jossain mun pääkopassa, se tuottaa tietynlaista painetta. Mä uskon et sieltä se pitäis-sana kumpuaa, kun mä tiiän et jengi odottaa uusia juttuja ja kuvia ja kyselee millon päästään lukeen uutta postausta jne.
Mä oon koittanu vältellä tekemästä mitään, minkä motiivina ja lähtökohtana on sana pitäis. Tiettekö, pitäis venytellä enemmän ja syödä salaattia, pitäis lukee pääsykokeisiin ja hankkia koulupaikka, pitäis edistää maailmanrauhaa ja helpottaa nälänhätää, pitäis lukee Raamattu ja raitistuu. Miten niin pitäis? Jos oikeesti haluaa tehdä jotain, sen tekemiseen ei liity mikään pakko vaan sen sijaan oma tahto. Kuka käskee sua syömään salaattia jos sä et sitä halua? Tottakai tietty itsekuri on terveyden nimissä pelkästään hyväks, mut jos sä päätät haluavas sen salaattiannoksen sijaan mättää Bikmäkin plussana niin se on sun oma päätös :-D Joten, kuka käskee mua kirjottaan uusia tekstejä vähintään kaks kertaa viikossa, jos musta ei siltä tunnu?
Mä uskon enemmän laatuun, kun määrään. Tää ei tarkota sitä et mun blogi kuolee tähän paikkaan ja musta ei kuulu tällä saralla enää mitään, kirjotin tän tekstin lähinnä jäsentääkseni omia tänhetkisiä fiiliksia ja siinä mielessä ettette ihmettele jos tää sivu jää toisinaan suhteellisen hiljaseks :-) Kuulostaapa kauheen dramaattiselta haha, mut oon ite sitä mieltä et on parempi ettii rauhaksiin inspiraatiota ja kirjottaa lisää juttuja sit kun se tuntuu hyvältä ja luontevalta, ilman hevosenkokosta pitäis-sanaa pyörimässä mun unissa haha.
Ja muuten, kaikki menee mukavasti täällä Westmarissa, arki pyörii samoja uria päivästä toiseen jo kohta neljättä viikkoa. Työt on sujunu hyvin ja vapaa-aika sitäkin lepposammin, joten tältä osa-alueelta ei oo kauheesti mitään dramaattista raportoitavaa haha :-D Palaan astialle taas myöhemmin, se saattaa olla jo huomenna tai sit viikon/kahen päästä, riippuen kuinka nopeesti saan mun Mozartin taas vireeseen. Siihen asti, kuulemiin!
Lately writing new texts and posting new stuff hasn't felt right. I feel like writing has been something I have to do, not something I actually want to. So I think it's better to wait for more inspiration and continue posting when it feels natural and fun again, after all this is one of my favorite things to do, but only when it feels good.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti