And Soon I'll Be Far Away From Here

Eilen, pitkääkin pidemmän työputken jälkeen koitti viimein mun vapaapäivä. Jumalauta vapaapäivä. Mikä se sellanen on? Tässä painettiin 24 päivää pelkkää duunia ja nyt sitä ei pitäiskään vai tehä? Oh yes sir!

Mä en ois voinu olla onnellisempi kun heräsin aamulla ilman herätystä, venyttelin pitkään, köllin sängyssä ja selasin kännykkää samaan aikaan kun yläkerrasta kuuluu raivokkaita juoksuaskelia ympäri kämppää ja tiukkoja "nyt lähdetään"-käskyjä joihin mun ei tarvinnu ottaa osaa millään lailla. Pyjamat päällä hipsin yläkertaan, huitasin siinä lähtökaaoksen keskellä aamupuuron nopeesti huiviin ja karkasin takas alakertaan. Mä en aikonut viettää yhtään hetkeä tossa seurassa ellei ollu ihan pakko. Eikä mun ollut, koska mulla oli vapaapäivä.

Pyjamat pysy tiukasti päällä pitkälle aamupäivään, mikään ei vaan oo parempaa kun völjyä flanellipöksyissä ja mukavassa topissa miettimättä sitä asukokonaisuutta sen enempää. Alotin mun aamun kasvonaamiolla (en kuitenkaa lähteny siihen kurkut-silmillä-loikoiluun hahah, ei nyt lähetä keuliin kuitenkaan) ja värjäämällä kulmat nyt kun mulla kerrankin oli sitä aikaa käsillä. Ei muutakun vihree naamari vaikuttaan ja kuivumista ootellessa Bel Airin prinssin tykittään Netflixistä. Ihan oikeesti, mikään sarja ei voi vaan olla niin cool kun toi, Will Smith painaa ihan tajuttomalla ysäriswägällä hahah! Puhumattakaan siitä alkutekstien biisistä joka on suoraa singalong-matskua :-D I can't be the only one, right?

Jos joku on jostain syystä missannu tän mestariteoksen, pistä äkkiä soimaan!

Mun alkuperänen suunnitelma oli lähtee Seattlen puolelle katsastaan outlet-tarjontaa, mut koko suunnitelma tyssäs rajan typerään tullimaksusysteemiin, joka on sitä luokkaa että meikäläisen rahapussukka kiittää kauniisti ja kieltäytyy tästä kunniasta. Hätä ei kuitenkaan ollu tännäkönen, löytyy tältäkin puolelta outletteja! Pikahaku Googlesta ja pian mulla olikin muutama osote käsillä, jonka mukaan lähin suunnistaan.

Valkkasin mun laajasta vaatevalikoimasta (tässä ironiaa) päälle mun lempparikesäpöksyt evö. Noi on ihanan kevyet, mukavat päällä ja kaiken lisäks ihan kivan näkösetkin! Sain itseasiassa kehuja noista vaatteista kolmelta eri taholta eilisen reissun aikana; ruokakaupan kassatäti kehu mun farkkuliiviä, Guessin  myyjä kehu koko outfittiä ja random kojumyyjäpoju tykkäs kuulemma mun housuista. Paloautonaamana hihittelin ja kiittelin kaikkia, miten voikin tollaset pienet sanat parantaa päivää niin paljon!

Kävin ekana puolen tunnin ajomatkan päässä outlet-keskuksessa kattomassa Guessin, Calvin Kleinin ja Tommy Hilfigerin putiikit. Äiti tilas mun kautta muutamia juttuja Guessiltä ja Tommylta jotka kävin hakemassa ihan ekana, ennen kun keskityin shoppaamaan itelleni. Ite en nykyjään oo Guessistä niin innoissani ja sieltä ei tarttunu mukaan kun laukku äiteelle ja yks t-paita mun kaverille Suomessa. Calvin Kleinilla oli huikeet alet, koko liike muiden alennusten lisäks -30% ja sieltä nappasin kainaloon mustan baarilompakon, eiks sellasta tarvi aina? Hilfigeriltä keräsin perusvaatteita, hupparin, t-paidan ja kauluspaidan. Ei kauheen jänniä ostoksia tällä kertaa, mutta sitäkin käytännöllisempiä! Kai tästä yh-äitileikistä on jotain tarttunu omaan päähän, kun ostopäätöksetkin tehdään käytännöllisyyden perusteella? Mitä seuraavaks, reisitaskuhousuja mihin saa sujautettua puhtaita vaippoja, laastareita ja Pilttipurkkeja yhden armeijan tarpeisiin? 

Nappasin tänään auringonoton yhteydessä muutaman kuvan eilisistä ostoksista :-)

Okei ehkä mä kuitenkin oon aika kaukana vielä tosta reisitaskutilanteesta, luojan kiitos... Matka jatku outleteista Guildford-ostoskeskukseen jossa suuntasin ihan ekana Food Courttiin syömään. Noi Food Courtit on siis ostoskeskusten ruokakeskittymiä, josta pääasiassa löytyy ostarien kaikki tiskit jonka takaa saa jotain syötäväks kelpaavaa. Mä valkkasin summamutikassa ekan thai-paikan ja Pad Thai-annoksen. Maistu paremmalta kun mitä näytti, uskokaa pois, ja toi annos oli niin tuhti, että jopa mä (ruoan suuri rakastaja pohjattomalla vatsalaukulla varustettuna) pyysin laittaan puolet dogibägiin. Huomisen lounas selvillä!

Guildford on vissiin aika uus mesta, siellä oli ihanan siistiä ja valosaa. Ihmisiä ei ollu ihan kauheesti liikkeellä, mikä kelpas mulle kyllä tosi hyvin, vihaan sitä kun joka paikassa saa tunkee rekeille ja jonottaa kassalle eikä oo tilaa kävellä kunnolla kun joku iskee kyynärpäätaktiikalla sun ohi. Siellä mä siis liihottelin menemään tarkotuksena ettiä itelleni uus mekko yhtiä Suomessa odottavia rippijuhlia varten, mutta tässä kävi klassiset. Sillon kun et eti mitään erikoista ja rahat on tiukassa, tuntuu että jokaikinen vastaantuleva liike on täynnä kivoja juttuja ja ihania mekkoja ja just sopivia kenkiä, mut sillon kun sä oikeesti tarvisit sen mekon ja sulla ois vielä budjettikin kohillaan sen hankkimista varten, kaupat on täynnä outoja rätteja ja ihmeellisillä kuoseilla pilattuja kolttuja. Eli arvatkaa kuka poistu tosta hallista tyhjin käsin... Tai siis ei nyt ihan tyhjin käsin, nappasin vielä aimo kupposellisen frozen yogurttia (Wait, pause. Miten jugurtti kuuluu oikeesti kirjottaa? Oon ylioppinu eikä tää mysteeri oo vieläkään selvinny mulle...) kaikilla ihanilla mausteilla. Nam! 

Laihasta saaliista huolimatta oli kiva vaan pyöriä kauppoja läpi ja hiplata nättejä kesävaatteita. Ihmiset muutenkin tuntu olevan hyvällä tuulella mikä tarttu mukavasti omaan fiilikseen. Tärkeintä mulle ehkä koko ton päivän reissussa oli kuitenkin vaan päästä pois kotoota. Jos sä oot 24 päivän aikana käyny vain ja ainoastaan kaupassa, salilla ja lenkillä puhuttaessa kodin ulkopuolisesta maailmasta, tää breikki tuli enemmän kun tarpeeseen. Ihmisiä, ilmaa, kanssakäymistä ja kaikista tärkein: ei lapsia. Kotiosotteen kullannuput on viime päivinä ottanu kaiken irti mun lähdöstä ja käyttäytyy entistä huonommin mua kohtaan. Siis paljon huonommin. Koska "toi lähtee ens viikolla, eihän sillä enää oo mitään väliä". Mä oon koittanu ottaa itekin sen asenteen, että se mitä ne tekee on ihan yhdentekevää koska kuuden päivän (joista enää n.3 on työpäiviä!) päästä tää loppuu ja mä pääsen pois täältä.

Ihan uskomatonta, että päivät mun lähtöön voi laskee jo melkein yhden käden sormilla! Mä en malta oottaa että hyppään koneeseen ja lennän Suomeen, eikä mun tarvi palata tähän työhön eikä taloon enää ikinä. Mikään ei vaan voi tuntua paremmalta, ja sen voimalla täällä rämmitään nää viimeset päivät. Mulla on viikonloppu vapaa ja yritän käyttää sen hyödyks mahdollisimman hyvin aka downtown here I come!

Viime postauksiin mä oon tähän loppuun laittanu että paljon haleja kaikille täältä, ja niitä lähetän tälläkin kertaa, mut nyt mä pyyän kaikki tsemppihalit sieltä myös tänne suuntaan et saan nää päivät menee nopeesti! Kia kiittää <3