Nenäliina. Mun paras kaveri ja luotettava kumppani viimesen kolmen päivän aikana. Tai oikeestaan kahden, tänään oon niistänyt jo ehkä alle 50 kertaa, eli meidän suhde on lyhyestä mutta intiimistä ajastaan huolimatta alkanu (onneks) hiipumaan. Hyvä vaan, saa mun puolesta hiipua pois kokonaan. Emmä tiiä, tää ei vaan jotenkin toimi enää ja kyllä, vika on sussa eikä mussa.
Oon siis kaks viimeistä päivää viettäny mun sängyssä harrastaen kimppakivaa nenäliinojen ja Netflixin kanssa. 5 leffaa ja melkein koko Blue Mountain Staten eka tuottari kahdessa päivässä, tää suhde sais kyllä oikeesti nyt loppua. Ja jos en oo ollu mun makkarin syövereissä paperitollojen ympäröimänä, niin mut on löytäny joko vessasta tai jääkaapilta (todennäkösimmin jääkaapilta). Muistatteko miten puhuin tänne aikasemmin, et oon syöny nyt tosi hyvin ja lakottanu kaikkee mahdollista suklaasta ranskalaisiin? Nyt voin virallisesti julistaa, että mun yhdeksän (9) viikon suklaalakko on ohi, ja oon tässä viikonlopun aikana haalinu sitä varmaan koko ton ajan eestä. Puhumattakaan niistä muista herkuista! Oreoista, pannarista, tuoreesta leivästä maapähkinävoilla ja hillolla ja no, ruoasta ylipäänsä. Pliis kertokaa mulle etten oo ainut kelle iskee kipeenä maailman järkyttävimmät mielihalut? Ei siis mihinkään ravitseviin, vitamiinipitoisiin ja paranemista parhaiten edistäviin vaihtoehtoihin, vaan tietenkin siihen kaikkeen muuhun ruokaympyrästä ja eniten sen ympyrän ulkopuolelta löytyvään? Anyone, no one?
Eilen mulla oli jo paljon parempi olo, pää ei enää tuntunu raskaalta ja mä jopa jaksoin aatella tekeväni jotain sänky-vessa-jääkaappi-akselin ulkopuolella. Voitto siis itsessään. Me päätettiin Pomon naisystävän kanssa laittaa kunnon pääsiäisillallinen tulille, joten tää päivä meni aikalailla keittiössä etsien mun sisäistä Martha Stewartia. Ja sieltähän se löyty, saldoks kerty yks pellillinen pannaria, lampaankoipi, uunivihanneksia ja tän kaiken päälle vielä ite tehtyä mämmiä. Vielä kerran, siis itse tehtyä mämmiä. Mitä mulle on tapahtumassa?
 |
| Mukaan tais puhtaasti vahingossa eksyä myös yks mango, peli ei oo kokonaan menetetty! |
Suomalainen peruspannari oli täällä hitti jo ennen syntymistään, lapset on syöny tota joskus Suomessa ja se on jääny niille tosi selkeesti ainakin kuvausten mukaan mieleen. Pomo on kerran koittanu tehä vastaavaa, mut lopputulos vastas kuulemma lähinnä palanutta näkkäriä, joten mä näin tässä mun tilaisuuden. Pyöräytin lounasaikaan yhen satsin perinneherkkua ja oman talon ruokakriitikot oli myyty. Uutta tilausta pukkas heti huomiselle!
Illallinen ei ollu yhtään huonompi, uunissa kypsytettyä lammasta valkosipulilla ja rosmariinilla marinoituna ja vihanneksia jotka sai makua lihasta tippuvasta marinadista. Kaikki kypsy just oikeille asteille ja maistu ihan taivaallisen hyvälle. Lyhyestä virsi kaunis, tästä ei vois pahemmin pääsiäispäivällinen parantua.
Viimeisenä muttei vähimmäisenä oli sit se mämmi. Mä oon aina luullu, et mämmin valmistus on jotenkin pitkä prosessi ja sen tekemiseen vaaditaan vähintään taikavoimia, neljän tuulen hattu ja seittemän kaninkäpälää maun kohilleensaamiseks. But against all the odds, mämmin tekeminen ei vaadi taikavoimia ja se on oikeestaan aika idioottivarma prosessi. Vettä, ruisjauhoja ja melassia (mäkään en oo ikinä kuullu tota sanaa) kiehautetaan hiljalleen kattilassa, seos kaadetaan vuokaan ja laitetaan uuniin kypsymään kolmeks tunniks. Lopputulos on mämmi. Ruskee, ällö ja paksu jälkiruoka joka on kuitenkin jollain kierolla tavalla ihan hyvää, kunhan siihen laittaa tarpeeks sokeria ja kermaa. Pomo tykkäs tästä, lapset käski mun pysyä tolla pannarilinjalla. Ja mä kyllä henkilökohtasesti ymmärrän sen, mämmi on ok mut vaan kerran vuodessa :-D
Noin, nyt kun oon kirjottanut teille huolestuttavan paljon ruoasta ja mun viimeaikaisesta dieetistä, voin vakuuttaa että mun motivaatio parsakaalia ja muita vihreitä juttuja kohtaan ei oo ehkä ikinä ollu enemmän kohillaan :-D Viimesen vapaapäivän aion ottaa vielä iisiä, ja sit sanon itteni irti tästä kipeestä suhteesta paperitolloihin, nettileffoihin ja herkkujen yliannostuksiin ja suuntaan autoni kohti lähikaupan vihannesosastoa. Wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti