tiistai 8. huhtikuuta 2014

Lost in The City Lights

Huhhuh viime postauksesta onkin aikaa! Iso anteekspyyntö tästä nettihiljaisuudesta, mut koko loppuviikko oli niin täynnä hässäkkää ja uusia juttuja, että jostain piti alkaa karsimaan ja se oli valitettavasti tää blogipuoli. Isikin tuli jo laittaan viestiä että oonko hengissä kun musta ei oo kuulunu mitään, varma merkki että nyt pitää päästä kirjottamaan :-D

Syy mun viikonlopun pyöritykseen oli se, että mä oon vihdoin ja viimein, seitsemän enemmän tai vähemmän yksinäisen viikon jälkeen oon löytäny itelleni kaverin. Ihan elävän, oikeen ihmisen jota voin sanoo mun kaveriks. Mua on hymyilyttäny tää asia niin paljon, että mun posket on viikonlopun jäljiltä ihan kipeet ja oon ollu superhyvällä tuulella siitä lähtien. En voi uskoo koko juttua, mulla on frendi!


Kaikki alko Tinderistä (haha voiei mikä alotus), kun sovin yhen pojan kanssa, että me tehtäis jotain lauantaina. Mä meinasin luovuttaa koko tän Tinder-homman kanssa, se alko tuntuun aina vaan säälittävämmältä vaihtoehdolta ja vastaantulevat tapaukset oli aina vaan limasempia tapauksia huonoine iskulauseineen ja ällöine kommentteineen. Mutta mä päätin antaa vielä viimesen mahollisuuden tälle tapaukselle, joka vaikutti olevan aika kaukana tosta edellisestä kuvauksesta ja limasista mistään.

Eli Jordan, mun uus kamu, tuli hakeen mua lauantaina meiltä ja me lähettiin SkyTrainilla Vancouverin downtowniin. Suunnitelmana oli alunperin, että se opettais mua longboardaan (mä keksin itelleni taas uuden harrastuksen!) ja pyörittäis ympäri keskustaa, mutta toi longboardausosa jäi siltä päivältä pois kun vettä tuli ihan koko illan kaatamalla vaikka säätiedote oli luvannu hyvää säätä. Me päädyttiin siis pyörimään siihen keskustaan, ja loppujen lopuks ajauduttiin sen Jordanin lempipubiin yhille. No, ne ketä mua yhtään tuntee tietää, että mä en oo yhden drinkin ihminen ja se päätykin loppujen lopuks siihen, että mä pääsin kotiin vasta kolmen jälkeen aamulla :-D 


Hahah, niinkun mä viime postauksessa sanoin, heti kun oon päässy tuulettamasta miten kunnollinen mä oon ollu täällä päädyn taas hunningolle... Me lähettiin siitä ensimmäisestä pubista syömään yhteen kivaan pieneen ravintolaan ja siitä taas eteenpäin toiseen pubiin ennen kun me kahen aikaan lähettiin juna-assalle. Siinä matkan varrella putos muutama bisse munkin kurkusta alas, mä alan näemmän oppiin tähän olutkulttuuriin pikkuhiljaa (ihkuin terkuin limuviinasiideripissis), en sit tiiä onkse hyvä vai huono juttu haha :-D Downtown oli yöllä tosi makee, valoja oli jokapaikassa, paljon ihmisiä liikkeellä ja siinä ilmassa oli sitä ihanaa kaupungin hälinää ja viikonlopun fiilistä. Se koko ilta oli niin hauska, me tultii tosi hyvin juttuun ja mä lähinnä nauroin koko ajan puhumisen sijasta. Jordanin kaveri tuli hakeen meiät junalta (kumpikaan meistä ei ollu enää siinä vaiheessa ajokunnossa, ups) ja ajeltiin vähän aikaa ympäri Surreytä ennenkun mä sain kyydin kotiin. Täytyy myöntää et tukka oli vähän kipeenä sunnuntaina, mut koko edellinen ilta oli kyllä sen arvonen!


Me käytiin vielä sunnuntaina ajeleen, kokeileen longboardausta (jep, selkeesti mun uus harrastus!) ja kävelyllä rannalla. Täällä ton vuoroveden vaikutus on ihan mieletön, rantaviiva oli vetäytyny tosi kauas siitä missä se yleensä on, ja se palautu omalle paikalleen jossain muutamassa tunnissa. Mun huonoks onneks kamera jäi tolla reissulla kotiin, sieltä ois varmaan saanu tosi makeita kuvia. 

Viikonloppu tuntu tosi pitkältä, varmaan vaan sen takia kun seikkailin kahdessa päivässä enemmän kun koko tänä kahtena kuukautena täällä. Lauantai oli ihan epätodellinen, mä olin Vancouverin yössä jonkun tyypin kanssa kenet mä olin tavannu vasta muutama tunti sitten ja me päädyttiin kiertään pubeja, käveleen downtownin valaistuilla kaduilla ja matkustaan SkyTrainillä kotiin keskellä yötä. Haha mikä vois olla parempi seikkailu!

Seuraava seikkailu onkin sit koko tuleva viikko, Pomo lähtee tänään pidemmälle työreissulle ja mä jään lasten kanssa yksin. Vähän jännittää mitä tästä tulee, mutta ei auta muu kun luottaa omaan tekemiseen ja antaa mennä, ei tässä nyt kauheen kauas metsään voida päätyä :-) Ja jos ei muuta niin ainakin mulla on aikaa kunnostautua taas tällä bloggaussaralla samalla kun vahdin noita lapsia. Ens postaukseen siis, hyvää viikonjatkoa kaikille :-*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti