Nyt se alkaa.
Nukuttuja tunteja: 1
Kun Facebook kysyy että mitä mä mietin, niin ainut asia mitä siihen voisi tässä tilanteessa vastata on holy shit. Päässä pyörii sata asiaa, ja tätä tunnetta, voi pojat tätä on vaikea kuvailla.
Matka lentokentälle tuntui täysin epätodelliselta, ihan kuin unelta. Lentokentän turvatarkastusten jälkeen, kun vilkutin porttien takaa vielä viimeisen kerran äidille ja siskolle, todellisuus iski vasten kasvoja sitten senkin edestä.
Itkukohtauksia: 5
Nyt ei ole enää paluuta. Tälle matkalle pitää lähteä. Oikea muoto tässä tapauksessa olisi kai saa lähteä, mutta tällä hetkellä se tuntuu pakolta. Ajatus siitä, että nyt olen täysin omillani, matkalla töihin vieraaseen perheeseen ja vieraaseen maahan, tuntuu pahalta. Toisaalta mä oon tästä koko jutusta on ihan naurettavan onnellinen ja innoissaan, mutta toisaalta se kaikki mitä mulle jäi taakse Suomeen painaa suupieliä lohduttomasti alaspäin. Mä jätin kaiken, otin, ja lähdin. Nyt mä olen yksin.
Vähempikin itkettää.
Tsemppipuheita itselle: 9
Tässä istuessa Frankfurtin lentokentällä, hikisenä vähintään 6 kilometrin lenkin jälkeen (Terminaali 1 ei täällä ihan vastaa Helsinki-Vantaan mittakaavaa), janoisena ja nälkäisenä, on pakko tästä tilanteesta löytää hyviä puolia. Väkisin.
Oon sitä mieltä, että tää seikkailu on koettava nyt, tai ei koskaan. Kun sä joudut pärjäämään yksin uudessa, vieraassa ympäristössä, ei sulle jää paljon muuta vaihtoehtoa kuin vaan pärjätä. Tällaisesta mahdollisuudesta ei jää käteen muuta kuin kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin, jotka kasvattavat ihmistä niin siinä hyvässä, kuin pahassakin. Niinkuin aina ennenkin on muistettava, että kaikki järjestyy kyllä, joten nyt vaan rotsi auki, tukka taakse ja eteenpäin!
Ikävän määrä: Kasvava
Tän biisin sanat kuvaa aika hyvin tän päivän ja viime viikon fiiliksiä, vaikka en kotiin olekaan menossa.
And I miss you
I'm goin' back home to the West Coast
I wish you would've put yourself in my suitcase
I love you
Standin' all alone in a black coat
I'm goin' back home to the West Coast
I wish you would've put yourself in my suitcase
I love you
Standin' all alone in a black coat
Mä muistan kaikki noi sun läpikäydyt fiilikset! Tää on kun saisin uudelleen elää mun aupairiks lähtemistä sun kautta :D Tsemppiä ja ne pakokauhun tunteet häipyy kun pääset sinne perheen luo ja kaikki tuntuu entistä enemmän unelta ja ei tiedä mihin kaiken väsymyksen ja samaan aikaan innokkuuden kanssa menis! pus <3
VastaaPoistahaha voi kiitos Silvia kun tsemppaat noin ihanasti <3 se auttaa kun kuulee kokemuksia joltain joka on ollu samassa tilanteessa kun itse :-D halit sinne!
VastaaPoistaTäältä sait yhden innokkaan seuraajan lisää :) ikimuistoista vuotta sulle Kia !
VastaaPoistaJee kiva kuulla Tuuli! Kiitos paljon :--)
VastaaPoista