Puhuin mun aikaisemmassa postauksessa haasteesta, jonka mun parhaat kaverit Anni ja Jutta oli mulle heittäny. Nyt kerron koko tarinan sen haasteen takaa!
Jutta ja Anni molemmat piti mua jännityksessä joulusta asti, kun ne kerto että en saakaan mun joululahjaa vielä jouluna, vaan yhdistettynä mun läksiäislahjaan. Kun mun läksiäiset koitti ensimmäinen päivä helmikuuta, sain yhen elämäni parhaimmista lahjoista. Ikinä.
Sain siis avaimenperän (pieni Pattaya-sandaali), salmiakkia (töistä saatu, kumpikaan ei syö) ja kaulakorun (Thaimaasta ostettu ketju Kalevalan rasiassa) lisäks valmiiks täytetyn kalenterin. Ihanan, värikkään, kauniin kirjan, josta tulee jo hyvälle tuulelle kun sen vaan näkee. Ja täynnä kaikkia enemmän tai vähemmän hyviä juttuja!
Tän kalenterin jujuna on kuitenkin se, että mä en saa lukea sitä heti kokonaan, vaan mun pitää edetä päivä kerrallaan. Ja mä vannoin etten kurki, vaikka tekis kuinka mieli (ja oon oikeesti pystyny oleen kurkkimatta!). Vastalahjaks mä sit kirjottelen mun kommentteja sinne tänne, enimmäkseen niille muistiinpanoille tarkotetuille tyhjille sivuille :-)
Tuolta kalenterista löytyy (näemmä) kaikkien viestien ja kuvien lisäks myös haasteita! Tähän mennessä mua vastaan on tullu kaks:
HAASTE NRO.1: Herää aamuviideltä lenkille
HAASTE NRO.2: Iske silmää tuntemattomalle
Aamuviiden lenkki suju viikko sitten aika kivuttomasti, mutta silmänisku jollenkin ventovieraalle kävi jo oikeesti haasteesta :-D Aina kun pääsin ihmisten ilmoille, kauppaan tai, no oikeestaan ihan mihin vaan, koitin ettiä itelleni sopivaa uhria. Mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa tilannetta, vastaantulijaa tai hetkeä. Ei millään! Silmäniskeminen jollekin täysin ventovieraalle on yllättävän vaikeeta. No, viime viikolla kun pääsin salille, tajusin että mun tilaisuus on tullut. Siellä oli yks poika, joka siinä reenin lomassa hymyili mulle ohimennen, ja mulla sytty samantien jalkapallon kokonen hehkulamppu pään päälle. This is it! Nyt tai ei koskaan, syteen tai saveen, tää haaste on pakko saada suoritettua. Olin just sopivasti saanu oman reenin tehtyä, kun se poika lähti täyttämään sen vesipulloa. Lähin käveleen kohti pukkareita, se käveli ihan täydellisesti mua vastaan kuin pikku pupu ansaan ja boom! Haaste suoritettu! En kyllä tiiä näkikö se poika mun hienoo elettä, joka varmaan todellisuudessa näytti vaan retardilta kasvojen nykimiseltä, mutta keskusteltuani raadin kanssa sain tähän kohtaan hyväksytty-merkinnän. Nyt ootan vaan kauhulla kun nään sen pojan uudestaan siellä salilla...
Älkää välittäkö mun rumista muokkauksista, mun piti saaada tosta vaan piiloon pari viestiä... :-D
Tän päivän kohalla mua odotti maailman iloisin kilpikonna :-) Ootan kyllä jännityksellä mitä tuolta kalenterista löytyy, saa nähä! Päivittelen niitä yllätyksiä tännekin sitä mukaan kun niitä ilmestyy.
Enkä tietenkään haluu unohtaa tästä postauksesta mun toista ihanaa läksiäislahjaa, josta on tullu mun onnenamuletti tällä matkalla. Ihanatihanat Sanni, Oona, Vilma ja Minni, oli teettäny mulle tollasen Nomination-mallisen korun maailman parhailla kaiverruksilla! Sinne oli kaiverrettu
SVOM - LOVE - FIT - ONNI - YOLO - CAN - LAM - BA - DA
Eli siis tyttöjen nimien alkukirjaimet, noi love, fit, onni ja yolo taitaa olla aika itsestäänselvät, can tarkottaa Kanadaa ja lambada tulee Sini Sabotagen samannimisestä biisistä, josta tuli meille sellanen teemakipale. Voi tytöt <3
Se ei mee piloille,
joten älä ala lannistaa.
Eikä tartte alkaa vinoilee
vaikken mä tanssi kun Beyonce.
Rytmi on sekasin,
niinku oisit Las Vegasis,
joten tuo sitä juomista
kun mä tanssitan Jorma Uotista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti