My Mini-Holiday

Mulla on ollu tässä päällä pikku loma, kun perhe lähti Jenkkeihin lasketteleen tiistaista perjantaihin ja mä jäin pitään taloo pystyssä. Mä oisin saanu lähtee mukaankin, mutta mun budjetin kannalta parempi vaihtoehto oli jäädä kotiin, koska noissa lasketteluhommissa mun pitää kustantaa omat rinneliput ja suksivuokrat. Eikä kolme päivää rauhaa ja hiljaisuutta ollu yhtään sen huonompi vaihtoehto mun mielestä :-D

Tiistai ja keskiviikko meni pääasiassa päikkäreiden, salireenien, joogan ja ruoanlaiton parissa. Sallin itelleni pari tällastä "en-saa-mitään-aikaseks"-päivää, koska en tiiä millon voin seuraavan kerran olla oikeesti ihan rauhassa, kattoo telkasta mitä haluun ja kukaan ei tömistele yläkerrassa mun katosta läpi. Oli kyllä hassua olla näin isossa talossa yksin, täällä oli kauheen hiljasta ja autiota. Aina kun sammutin keskikerroksesta valot (heti kun olin tuplatsekannu kaikkien ovien lukot), juoksin maailmanennätyksiä alakertaan mun huoneeseen peiton alle turvaan. Ekana yönä en meinannu saada ees unta kun olin koko ajan kuulevinani jotain ääniä yläkerrasta hahah, enköhän mä joskus totu tähän!

Torstai olikin jo vähän jännempi päivä, mä päätin lähteä mun ekalle seikkailulle Vancouverin keskustaan! Alotin mun suuren päivän kunnon superaamiaisella, että jaksaisin kierrellä ahkerasti koko päivän pitkin downtownin katuja. Chia-siemeniä mantelimaidossa, jogurttia, appelsiinia ja kylkeen vähän ite leivottua leipää niin kyllä noilla jakso painaa aika pitkälle lounasaikaan.

 

Täs meidän talon lähellä on bussipysäkki, mistä pääsee ihan naurettavan helposti ja halvalla keskelle downtownia. 5,50 dollaria per lippu, millä pääsee ekan puolen matkasta bussilla ja loput Skytrainilla. Jos keskustaan ajaa autolla, pelkkä pysäköinti maksaa sen 20-30 dollaria päivältä, eli julkiset on täällä tosissaan parempi vaihtoehto.

Kun mä pääsin päätepysäkille Waterloohon, päätin käydä siinä viereisessä satamassa ennenkun lähdin kohti keskustan ydintä. Mun onneks sää oli torstaina parempi kuin koko viikkona, aurinko paisto ja ulkona pärjäs helposti pelkällä neuleella. Sen juna-aseman vieressä oli jännä taideteos, iso metallinen kehikko joka oli viritetty vaijereilla leijumaan kävelykadun yläpuolelle. Ja kun katto oikeesta kulmasta, siitä metallista erotti kauniisti eri värejä. 

Lähin kävelee siitä satamasta summamutikassa eteenpäin luullen että oon matkalla kohti Robson Streettiä ja vaatekauppoja. Olin niin innoissani koko jutusta, vähän Kallio-tyyppisistä persoonallisista rakennuksista ja sitäkin persoonallisimmista ihmisistä, etten tajunnu yhtään kattoo mihin olin oikeesti suuntaamassa. Päädyin siis loppujenlopuks heti ekana just sille ainoolle alueelle West Hastings Streetille, mitä Pomo käski mun välttää :-D Jossain vaiheessa huomasin kun alueen yleinen kunto huononi ja kodittomia, alkoholisteja, narkkareita ja enemmän tai vähemmän pelottavia tyyppejä alko vilisemään joka paikassa. Kiitos hei, mä ja mun maailman pahin turistilook kipitettiin äkkiä pois sieltä alueelta ennenkun päätyisin johonkin kadunkulmaan ryöstettynä ja puukko selässä (mikä kyllä oli varmaan epätodennäköistä mut ei ikinä voi tietää!). Pienen eksymisen, kartan käyttöönoton ja muutaman kilometrin jälkeen pääsin vihdoin oikeille mestoille.

Vancouverin keskusta oli tosi hieno mesta. Siellä oli silmänruokaa ihan joka paikassa enkä tienny mihin suuntaan oisin kattonu että oisin nähnyt kaiken tarpeeks hyvin. Ihmiset oli tyylikkäitä ja mukavia, ja jotenkin tulin vaan tosi hyvälle tuulelle kun menin siellä ympäriinsä. Mä kävin pääasiassa vaatekaupoissa mitä sattu siihen matkan varrelle, H&M, Urban Outfitters, Top-Shop, Aldo jne. Mukaan tarttu yks pitkä neule ja yks huppari, mikä mun oli pakko ostaa pienestä kojusta vilkkaan kadun varrella. Sellanen nuori poika myi kympillä ite painettuja huppareita ja mä ostin yhen ihan vaan tukeakseni sitä :-D

Kun olin pyöriny aikani ja nälkä alko kurnia, istahdin alas pienelle terassille mihin paisto just mukavasti aurinko ja söin ehkä maailman parhaan lounaan ikinä. Kanasalaatti täydellisillä lisukkeilla ja loistavalla palvelulla! Mä puhuin pitkään sen tarjoilijan kanssa ja se anto mulle vinkkejä mihin suuntaan kannattaa jatkaa matkaa. Tää paikka pitää muistaa jatkossakin :-)

Lounaan jälkeen mä lähdin pikkuhiljaa suuntaamaan kohti SkyTrain-asemaa ja kotia, noin täyttävä lounas meni ihan suoraan luomiin ja mun jalat alko jo hiljalleen painaa. Juna+bussiyhdistelmä kotiin ja loppuilta meni päikkäreiden jälkeen lenkin ja Netflixin parissa.

Näin kokonaisuudessaan mun ensimmäinen oma seikkailu Vancouverissa meni tosi jees, mitä nyt vähän eksyin narkkialueelle mut sitä ei lasketa! Mua ei ryöstetty, löysin pari uutta vaatetta ja aloin pääseen perille tästä julkisesta liikenteestä ja ylipäänsä koko systeemistä täällä. Ootan jo ihan täpöö mun seuraavaa vapaapäivää että pääsen takas hengailemaan tonne keskustaan!