Haaste- ja kalenteripostaukset on jääny viime aikoina vähän vähille, joten nyt on jo korkea aika fiksata tilanne oikealle tolalle! Nää haasteet tulee hävettävän myöhässä, mutta tehtynä kuitenkin. Heheh hups.....
HAASTE NRO. 7: Kuuntele Paljon onnea vaan ja laula se sun äidille Skypessä.
HAASTE NRO. 8: Piirrä itsesi ponin selässä.
Tytöt on korjannu hienosti myös virheelliset faktat mun kalenterista, vappu on ehkä todenmukaisempi kuvailla suomalaisen yrjön päivänä. Tai sanotaanko että aika monella taitaa nousta tassu pystyyn jos tästä kysytään omakohtasia kokemuksia? Hästäg-krapula on taas mun ja Annin juttu, joka synty yhtenä vähän enemmän krapulaisena aamuna talvimarkkinoilla laama-aitauksen edessä. Mitäpä siihen muuta lisäämään :-D
Haaste nro. 7 sai äiteelle ison hymyn huulille kun laulaa lurautin sille mun kultakurkusta paljon onnea vaan. Tarkotus oli suorittaa tää haaste äitienpäivänä, mutta parin muuttujan jälkeen sain tehtävän suoritettua pari päivää myöhässä. Aattelin eka kuvata videopätkän mun herkästä, suoraan sydämestä kumpuavasta suorituksesta tänne jakoon, mutta tulin suoritushetkellä toisiin aatoksiin ja soin sen keikan äiskälle ihan privana(ramppikuume).
Ja tästä ponitehtävästä mä en tiiä sen enempää, voi olla et se juontaa ideansa mun heppatyttö_94ˆˆ-menneisyydestä ala-asteelta. Olin siihen aikaan niin pesunkestävä heppatyttö kun voi olla! Mä tiesin kaiken hevosista, halusin oman sellasen, oisin voinu asua tallilla ja kirjastosta raahattiin vuoronperään kaikki Nummelan talli- ja Pappilan ponitytöt-kirjat ekasta viimeseen numeroon. Mä ja Jutta heitettiin läppää siitä miten mä kirjaimellisesti laskin päiviä kesän ponileireihin, joka olikin koko loman kohokohta. Viikko pelkkiä hevosia ja tallitöitä, mikään ei voinu olla parempaa! Sittemmin toi niin rakas harrastus on jääny sikseen enkä ylä-asteen jälkeen oo sen pahemmin käyny talleilla. Oon kyllä viime aikoina saanu taas jostain kipinää palata hevosen selkään, saa nähä jos sitä joku päivä laittais saappaat jalkaan ja lähtis laukkaan kohti auringonlaskua!
Mutta siis, asiaan. Tehtävänä oli piirtää mut ite ponin selkään. Mä laitoin lapset sunnuntaina elektroniikkapaussille, iskin värikynät ja paperit pöytään ja pidettiin kunnon rustailuhetki. Siinä itekkin sit innostu enemmän tai vähemmän (enemmän) ja sain aikaan ihan hyvän tuotoksen itestäni.
Thadaa! Kun olin saanu tän mestariteoksen valmiiks, pysähdyin itekin hetkeks ja katoin ihan kunnolla mitä siihen paperille oli päätyny. Ei hyvä äiti sentään. Luomisen vimmasta sokeena olin saanu aikaan kunnon gaypride-ponin glittereillä ja kauniilla vuoristomaisemilla tikku-ukko-minä selässä :-DD Mitä mieltä Anni ja Jutta, hyväksytäänkö tää suoritus?
Piirtämiselle oli varattu ihan omaa tilaa kalenterista, mut eihän tollanen postimerkin kokonen tila riitä tälläselle taiteelle!
Kalenterin sivuilta alko viime lauantaina mysteerinen lähtölaskenta sadasta alaspäin. Mulla ei oo mitään hajua mitä tää tarkottaa tai mihin päivään tää johtaa, enkä kyllä haluakaan tietää :-D Älkää siis laskeko tätä, tai jos laskette niin älkää kertoko mulle! Yllätykset on aina parhaita, varsinkin nää jotka pitää jännityksessä :-)
Tätä postausta kirjottaessa mä taas ihmettelen miten mulla voi olla näin hyviä kavereita. Ihania, hauskoja, ymmärtäväisiä ja rakkaita ihmisiä, jotka jaksaa piristää päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, ihan sama millä mantereella mä oon! En vaan voi kuvailla miten paljon mä tykkään teistä.
TJ17, kohta me taas nähdään! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti