Enpä rehellisesti muista millon viimeks mua on hymyilyttäny näin paljon! Oon niin onnellinen ja helpottunu jotenkin kaikesta tänhetkisestä, suunnitelmat alkaa oleen selvillä ja kaikki on enää toteuttamista vaille valmista. Parin mutkan ja suunnanmuutoksen jälkeen mun alkuperäinen plan B sai vähän hienosäätöä, ja eteen tulikin uus välilasku.
Mä tuun käymään Suomessa ennen Australiaa!
ÄÄÄ oon niin onnellinen! Tuntuu etten jaksa ees keskittyy kunnolla kirjottamiseen kun kaikki asiat tuntuu vyöryvän niin nopeella tahdilla päästä sormiin ja sormista näppäimistölle, pahoittelen siis nyt jo jos tää teksti muodostuu häiritsevän poukkoilevaks tai muuten vaan epäselväks haha :-D
Eli otetaanpa alusta. Mun työsopimuksessa oli siis sovittu Pomon kanssa, että se maksaa mun lennot Suomesta Kanadaan ja takasin, jos oon työsuhteessa yli 6 kuukautta, ja jos työsuhde päättyy ennen kun 6 kuukautta tulee täyteen, mä maksan ne lennot sille takasin. No, koska päätin lopettaa tän työsuhteen 4 kuukauden kohalla, maksan siis ne lennot takasin Pomolle papereiden. Mä olin kuitenkin jollain logiikalla kuvitellu, että mä maksaisin vaan mun menolipun tänne koska paluulipun osote vaihtu Suomesta Australiaan, mutta Pomo valottikin mua sen verran, että siihen summaan mitä oon maksamassa sille nyt takasin kuuluu myös paluulippu Suomeen, eikä sitä voi enää muuttaa pelkäks one way-lipuks hyvityksiä vastaan. Ja koska löysin saman hintaset lennot Suomesta Ausseihin kun mitä ne ois maksanu Kanadasta, kaikessa lyhykäisyydessään voi todeta että mä pääsen samalla rahalla käymään kotona moikkaamassa kaikkia ja vaihtamassa matkalaukun sisältöä ennen kun lähen taas uudelleen reissuun! Musta tuntuu että kukaan ei voi käsittää miten hyvältä tää tuntuu haha :-D
Totta kai mä mietin kannattaako mun tulla Suomeen vaikka toi paluulippu oiskin maksettu. Kun mä pääsen kotiin ja nään mun perheen, kaikki kaverit ja tutut mestat, uudelleen lähteminen on ihan varmaa tuplasti vaikeempaa kun viimeks. Hyi että, sitä ootan vähiten. Samat itkut, samat hyvästit ja samat halauksen kun helmikuussa. Sen takia mun ois varmaan helppo jämähtää vaan kotiin sinne comfort zonelle nauttiin kesästä tutussa, turvallisessa Suomessa. Mutta nyt mä lupaan ja vannon kautta kiven kannon, tässä kaikille julkisessa blogipostauksessa, että jos se musta on kiinni niin mä en jää Suomeen, vaan tartun mun tilaisuuteen, lähen Ausseihin seikkaileen ja kokeen kaikkee uutta! Ja jos joku kuulee mun höpöttävän jotain sekopäähommia kotiin jäämisestä ja Australian skippaamisesta, pistäkää mut samantien nippuun ja muistuttakaa tästä lupauksesta haha :-D Isinkin ensireaktio rakkaan tyttären kotiinpaluusta oli "Hieno juttu mut siis ethän sä oo jäämässä tässä?". Siitä mallia!
Mä lento laskeutuu armaaseen isänmaahan 12.6. torstaina, ja siitä vähän alle pari viikkoo aattelin viihtyy kotioloissa ennen uutta matkaa. Tajusin vasta tänään, että mähän oon tällä aikataululla Suomessa juhannuksena! Miten voi ajottaa vahingossa tänkin miniloman näin loistavasti :-D Nyt pitää äkkiä alkaa suunnitteleen kaiken muun lomassa jotain tekemistä sillekin viikonlopulle! Tässä on jo kalenteri kuumana sovittu ekoja kotiinpaluu-bileitä, reenejä, maakuntamatkailuja ja yökylävisiittejä eripuolille lääniä, saa nähä miten mun aika riittää kaikkeen tähän. En vaan malta oottaa että nään kaikki tutut taas, muistakaahan pistää kalenteriin ylös millon mä saavun kaupunkiin niin ootte varmasti paikoilla hehe! :-*
Jos vielä pysytään tän mantereen kuulumisissa, niin ne voi tiivistää helposti kahteen sanaan: "Ihan ok". Tylsää kotihimmailua, ei mitään uutta, jännää tai extremee. Mä koitan nyt säästää joka ikisen pennin ja taalan mitä saan näistä vikoista viikoista, et mulla ois sit varaa lomailla Suomessa ja Ausseissa, eli mun budjetti kaikkeen jännään tekemiseen on tällä hetkellä pyöreet 0 dollaria :-D Tarkottaa sitä, että on turvallisempaa vaan pysyy kotona ja pitää kukkaronnyörit tiukalla ilman pahempia houkutuksia. Asiaa ei todellakaan auta yhtään fakta, että tossa kahen tunnin ajomatkan päässä kuumottaa Seattlen Premium Outlet, jonne mun on pitäny mennä shoppaileen jo ties kuinka kauan... Nyt täytyy koittaa pysyy lujana, kieltäytyy houkutuksista ja toivoo, että saisin Pomolta hyvät ylityöbonarit joista ois vähän varaa tuhlailla!
Tän budjetin myötä ei tiedossa oo siis sen kummempia seikkailupostauksia, mut aion kyllä ehdottomasti käydä kierteleen vie ainakin downtownia ja Stanley Parkia ennen mun lähtöö! Vaikka budjetti onkin suht tiukka, pitäähän sitä ottaa näistä neljästä viimesestä viikosta kaikki irti, ei sitä tiedä millon tänne pääsee takasin :-)
Tän viikon kohokohta oli kyllä ehdottomasti keskiviikko, jollon mulla itseasiassa olikin jotain kotona nyhjöttämistä jännempää tekemistä! Me oltiin sovittu Jordanin kaa aikasemmin, et jonain päivänä me laitetaan ykköset ylle ja lähetään syömään siihen hienoon raflaan, jonne me viimeks eksyttiin ihan liian rennolla pukukoodilla aka pipo+huppari+rähjäset tennarit. Keskiviikkona mä sit ekan kerran kolmeen kuukauteen panostin vähän enemmän hiuksiin ja meikkiin ja laitoin sitä parempaa Seppälää päälle. Meinas näin pitkän tauon jälkeen olla taidot ruosteessa mut äkkiäkös ne sieltä selkäytimestä palautu muistiin haha :-D Oli ihan kiva ilta, käytiin kävelemässä rannalla illallisen jälkeen ja sit mun pitikin jo alkaa suunnistaan himaa kohti että pääsisin ylös seuraavana aamuna, kuuden herätyksellä menee ihan mieluusti nukkuun ennen keskiyötä terkuin univaje-mä.
Vaikee kuvitella, että enää 27 päivää ennenkun pääsen takasin Suomeen! 27 hiton päivää! Hahah oon ihan liian innoissani tästä, nyt lopetan tän hehkuttamisen ja lähen rauhottuun unille.
Hyvää viikonloppuu kaikille ja nyt taitaa olla jo turvallista sanoo, et nähdään pian! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti