Oh May

Just kun pääsin intoilemasta miten ihana, hieno, lämmin, aurinkoinen ja kaikin puolin kreisihyvä sää näillä meiän hoodeilla on viimeaikoina ollut, niin tottakai mun vapaapäivinä, viikonloppuna, tänne iski kaikista pahin sadejakso ikinä. Kirjaimellisesti, lauantaina Brittiläisen Kolumbian (täällä missä mä oon) alueella sato eniten vettä yhessä päivässä kun koskaan ennen. Voitte vaan kuvitella miten paljon sitä kaatu tuolta taivaalta :-D Tätä myöten mun viikonlopun yhtälöstä koiranilma + rikkinäinen auto muodostui tulokseks kotiviikonloppu. Tarkemmin sanottuna sängynpohjaviikonloppu.

Jos ihan rehellisiä ollaan, huono sää ja logistiikkaongelmat ei ollu ainoita syitä mun saamattomaan viikonloppuun. Sanotaanko näin, että työkuviot on viimeaikoina ollu vähän sotkusia, oon joutunu venyttään mun omaa pinnaa aika pitkälle ja käyttäny sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Suomeks käännettynä viime viikot on ollu siis aika rankkoja arjen puolesta. Ja koska tää työ on vieny multa suht paljon voimia, mä oon yksinkertaisesti ollu mun vapaa-aikana vaan niin väsyny etten oo jaksanu lähtee seikkaileen, oleen sosiaalinen ja tutustumaan uusiin ihmisiin saatika sit oottaa kuvia tai mitään muutakaaan. Mä mieluummin jään kotiin mun omaan "asuntoon" talon alakertaan ja lataan akkuja kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Mä en mielellään kirjota työjutuista tänne blogin puolelle, ettei tulis vahingossa ylitettyä mitään rajoja tai loukattua ketään, mutta nyt mä koen viimeaikaisten fiilisten olevan niin iso osa tätä mun reissua, et halusin jakaa pintaraapasun siitä täälläkin. Se on myös syy minkä takia mun postaustahti on merkittävästi hidastunu viime aikoina. Niinkun mä sanoinkin jo tossa pari postausta sitten, mä en vaan saa tuotettua tekstiä, mun sormet ei liiku näppiksellä mihinkään eikä pää toimi yhtään sen paremmin, ihan sama kuinka paljon haluisin kirjottaa tänne mun kuulumisia. Toisaalta, kuten sanottu en kyllä oo ees tehny mitään mistä tänne vois tuottaa millään tasolla kiinnostavaa postausta, haha :-D 

Mut tää viikko on alkanu paljon paremmalla boogilla ja tää kirjottaminenkin tuntuu jo helpommalta, joten toivotaan että asiat alkaa pikkuhiljaa selviään, tavalla tai toisella :-)

Maanantaina saavutettiin jo jotain merkittävääkin! Mä pääsin vihdoin, ihan liian pitkän tauon jälkeen kampaajalle hoidattaan mun värittömän värin ja satahaaraset kuntoon. Mä en rehellisesti muista millään koska oon viimeks käyny kampaajalla :-D Koska mulla on oma luonnollinen väri juuressa, eli mulle ei tuu juurikasvua ja sitä kautta paniikkiajanvarauksia, jotenkin toi kampaajalla käynti on vähentyny epänaisellisen vähiin lukemiin.. No, nyt löysin vihdoinkin paikallisen tukkalääkärin vastaanoton ja pääsin asiantuntijan käsiin laittaan tän pehkon kuntoon.

Alunperin aattelin vaan laittaa lisää vaaleita raitoja ja leikkaa huonot pois (tätä se villi elämä reunalla on, rajuja päätöksiä toisensa perään...) mut kampaajan tytöt innostu vähän enemmän ja yhtäkkiä mun peilistä paistokin viimesen päälle liukuvärjätyt blondit latvat!

Ennen...

Jälkeen!

Pitää kiitää heti huomenna johonkin ostaan hopeeshampoota, mun luonnollinen väri taittaa vaaleet tosi helposti keltaseen ja se on viimenen asia mitä haluun ( ja toi jälkeen-kuva vääristää vähän, mun tukka ei oo oikeesti noin lämpimän värinen! :-D) Onneks kunnon hopeehoidoilla saadaan sekin ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Ihan uskomatonta että nyt on jo toukokuu, viime sunnuntaina vietettiin mun ja Kanadan kolmatta kuukausipäivää! 12 viikkoa, hassua miten tuntuu että aika menee tosi nopeesti, mut samaan aikaan tuntuu et oisin ollu täällä jo ainakin puoli vuotta :-D Loppuun pari kuvaa mitkä nappasin mun tän päivän välipalasta jota nautiskelin ulkona samalla kun kirjottelin tätä tekstiä: liotettuja chia-siemeniä, kaurahiutaleita, kreikkalaista jugurttia ja tuoretta mangoa. Ja jep, täällä paistaa taas aurinko eikä takatalvesta oo tietoakaan, tsemppiä kaikille sinne Suomen aamupakkasiin!